Pappa ilahdutti meitä jokin aikaa sitten tällä lipastolla. Jokin vuosikausia mukana kulkenut yksilö, ei varsinaisesti rahassa mitattuna taida olla minkään arvoinen, mutta tunne arvoa on sitäkin enemmän. Pappa hioi ja maalasi Annie Sloanin kalkkimaalilla, mun hommaksi jäi sitten vedinten hommaaminen. Niitä ei tuntunut suomalaisista verkkokaupoista löytyvän millään. Heti, kun löytyi kivan näköiset, ei niitä tietenkään ollut varastossa kuin 1 tai 2 . Ruotsalaisesta Country by mail- nettikaupasta napsuttelin sitten nupin jos toisenkin, olivat jopa edullisempia siellä kuin Suomessa. Mies kysyi paketin tullessa, että paljonko nuppeja oikein tilasinkaan...*hups*...Ruokahuoneen senkkiin niitä tuli myös, sekä makkarin yöpöydän laatikoihin ja kuistin penkin laatikoihin. Penkki muuten odottaa valkoista maalia, ylläri:)
Eilen innostuin puuhaamaan pihalla oikein urakalla. Tuo "paraatipuoli", eli piha tuosta terassin edestä on oikea murheen kryyni. Niin ruma ja kolkko. Maassa kun on vaan sepeliä ja rikkaruohoja pilkistää sieltä täältä. Päätettiin, että tilataan multaa ja istutetaan nurmikkoa soralle, meille helpoin ja mieluisin vaihtoehto. Sopii rintamiestaloon parhaiten ja sellanenhan tässä olikin. Haaveilin puisesta, lähes maantasaisesta terassista myös tuohon nykyisen eteen ( mikä on siis korkeella), mutta ostinkin vaan puisia terassilaattoja siihen. Tuli aikas kivan näköstä, tosin loppuivat ihan kesken eli uusi ostosreissu on edessä. Laatoille laitoin penkin ja raahasin paviljongista ruokailuryhmän yläterassille. Siihen kaivataan nyt valkeaa aurinkovarjoa, toivottavasti löytyy ! tuntuu olevan kaikkialla joko sinisiä tai vihreitä, ja ne on kyllä ihan nou- nou. ehkä sen sinisen voisin kelpuuttaa...Projekti on tosiaan kesken, kuvaan kun valmistuu. Nyt ollaan sisällä, ihana ukonilma päällä- vihdoinkin!
