Vaatekaappi

Tältä näyttää olohuoneen uusi vaatekaappi. Tässä oli siis ennen tilalla Ikean Hemnes- lipasto, mikä siirrettiin yläkertaan lastenhuoneeseen. Tää on aikas ihana! Alunperin suunnittelin, että lipastossa olleet lastenvaatteet siirtyisivät tähän kaappiin, mutta tämä siirtyykin isännän vaatesäilytyspaikaksi. Aika hassua muuten, kolmen lapsen kaikki vaatteet mahtuvat yhteen lipastoon! Hakusessa on isompi vaatekaappi lapsia varten, kasvavathan nuo ihan silmissä ja vaativat pikkuhiljaa vaatteilleenkin enempi tilaa.

Lisää rahanmenoa...

Käväisin tänään lasten kanssa kaupassa. Kotona alkoikin sitten se iänikuinen hermojen kiristyminen. Meidän jääkaappi on armottaman pieni meille. Ei siinä auta muu kuin totuutta silmään katsominen tässä asiassa. Jos ja kun saan jotenkin muutaman päivän sapuskat tuupattua kaappiin ja ovenkin vielä nopeesti kiinni, on aivan turha kuvitella sinne sitten mahtuvan mitään ruokaa.
Mieskin on herännyt tähän ongelmaan. Olin aivan ällikällä lyöty, kun muutama viikko sitten kertoi haaveilevansa( no, ehkä vähän väärä ilmaisu, mutta siis tajuatte pointin;))Smegin retrojääkaapista!!! Siis mitä!!! Arvatkaa olenko sellasesta vihjannut, kerran jos toisenkin...nyt ilmeisesti pitkä aivopesu ja kaikenmaailman sisustuslehtien pakkoluettaminen kantaa siis hedelmää:)
Nykyinen kaappi on ihan perus jääkaappipakastin, jonka suunnittelemme siirtävämme autotalliin ja tilalle sitten Smeg. Maksavat maltaita Suomessa, ilmeisesti jossakin vaiheessa Saksasta sellaisen tilaamme...pieni säästöoperaatio vaan ensin;). Musta olis aivan ihana, punainenkin...

duhadenä edelleen...:/

Kevennykseksi taas kisu-a kuva:). Nassehan se siinä, ihanassa kevättalven auringonpaisteessa. Kissat ovat muuten ottaneet uudet, ehkä hieman hiirentuoksuiset ( ainakin mukavia koloja oli)kaapit ilolla vastaan. Varsinkin vaatekaapin päällä on mahtava loikoilla.

Ei sitten tule uuden kaapin kuvaamisesta mitään, kun vanha lipasto on hieman edessä. Ei jaksettu ehtoolla sitä enää purkaa ja kantaa ylös lastenhuoneeseen. Huomaa kyllä, että flunssa vie voimat. Tässä kuitenkin kuva ruokahuoneen senkin päältä. Olkkarissahan nuo samat roinat alunperin oli, sen yläkertaan siirtyvän lipaston päällä. Jännä miten sitä itse ihastuu tiettyihin esineisiin, ja haluaa pitää ne näkösällä. Tuon peilin tilalla oli vanha akkunanpoka. En todellakaan halua sitä minnekään varastoon jemmaan ja sen uusi sijoituspaikka aiheutti hieman päänvaivaa. Meillä kun seinätilaa ei juurikaan ole( ovia ja akkunoita joka puolella), on paikat vähissä. Jos ja kun( pidetään peukut pystyssä)saan olohuoneeseen vaatekaapin tilalle talonpoikaisen kaapin, jää seinällekin tilaa ja poka pääsee sitten siihen. Taidan vielä jonkun kivan tekstin siihen taiteilla.

Ja koska pikkulinnut ovat laulaneet, että meitä nuhaneniä on joka toisessa huushollissa, tulee tässä aivan ihanan ja oikeasti oloa helpottavan kuuman juoman resepti:

Flunssantappajatee:D

Rooibos- teetä( mieluiten irtoteetä luomuna; tosin esim. Nordqvistin pussirooibos on myös hyväksi havaittu)

luomusitruunan mehua

luiomuinkivääriä joko raastettuna tai paloina oman maun mukaan

luomuhunajaa

Eikun nauttimaan! Sopii juoda vaikka litratolkulla ja muutenkin, kuin flunssaisena. Inkivääri kannattaa antaa hetken muhia.

Pysytään terveenä!

Tadaa!!

No nyt mä voin tehdä pienen paljastuksen; tullut hankittua kotiin pari ihastuttavaa kaappivanhusta!! Netissä törmäsin molempiin, ja oli hieman mutkia matkassa...mm. matkahuolto hukkasi yhden kollin ja niin edelleen...No eniveis, hyvää kannatti odottaa.
Keittiössä oli siis tarvetta erilliselle astiakaapille. Meillä kun mummun perintöastiat ovat sijoittuneet tällä hetkellä mm. vaatekaappiin, olin jo kotvan etsiskellyt niille arvoistansa säilytyspaikkaa. Tässä kuvassa on keittiön "romunurkka", tuo rottinkijuttu keräsi vaan kaikenlaista rojua sisuksiinsa eikä tossa seinähyllyssäkään ollut mitään järkeä, noin niinkuin säilytyksen kannalta.

Uusi ( tai "uusi", kaappi on vuodelta 1919) kaappi on sitten tässä, tadaa! Jopa meidän esikoinen ihastui siihen ja sen on jo hyvin;D. Astiat odottavat vielä siellä vaatekaapissa, koska mulla ei oo hyllypaperia!! Hakusessa ois esim Tildan ihanaa käärepaperia, mutta näyttävät olevan joka paikasta loppu. Tai ehkä laitan jotain kierrätyspaperia ja hieman pitsinauhaa, saas nähdä. Nuo kranssit on oikeestaan alunperin ostettu lastenhuoneen ikkunoihin jouluksi, mutta sopivat meidän puna-valkeaan köökiin hyvin nytkin olematta liian jouluiset kuitenkaan.

Tällästä...Kaappeja tuli toinenkin, mutta sen kuvaan huomenissa pistän kuvaa kun ehdin. Ollaan vieläkin kipeinä, tylsää!!

Nuo vanhat kaapit saivat mut kyllä ihan pauloihinsa. Kyllä noi meidän Ikea- lipastot( mitkä on kyllä ihan nättejä, mutta...)näyttävät nyt niiiiiin halvoilta ja jotenkin hengettömiltä. Mitähän kaikkea nämäkin kaapit kertoisivatkaan, jos osaisivat...:)

Olohuoneemme

Aikoja sitten hehkutin "uutta" olohuonettamme täällä Blogissa, mutta jäi nuo kuvat vallan ottamatta. Tässä, olkaapa hyvä! tulivat vaan käänteisessä järjestyksessä, mutta tulkoon; niin pahasti tökki tuo lataaminen etten ala alusta:)
Tässä ylimmässä kuvassa näkyypi Ikean Ektorp- sohvaa arkikuosissaan, eli päälle on heitetty lakana suojaamaan. Shoppailin oikein Jeanne D' Arcilta nuo lakanat, kamalan hintaiset, mutta ah, niin ihanat! Niitä pestään viikoittain, aina jonkun tahmatassun jäljet löytyvät niistä. Seinä näyttää epätasaiselta, koska se on maalattu ristiinrastiin hoepan värisellä Taika- maalilla. Se ei vaan pääse oikeuksiinsa päiväsaikaan, vaan vaatii pienen hämärän ja tunnelmavalaistuksen.

Mies maalasi ihan peruskynttilä"kruunun" kiiltävän mustaksi ja laitoin muutaman Swarowski- kristallin siihen killumaan. Niitä haluaisin siihen vielä lisää, mutta pitää metsästellä oikeanlaisia. Jätettiin sähköjohto roikkumaan, jospa jonain päivänä jaksaisi sen maalata mustaksi ja lisätä jo lampusta löytyvää kettinkiä koristeeksi.

Ilmari siinä ihmettelee jotakin:) . Koska lapsiperheessä ollaan, leluja on siellä täällä, vaikka noin 2 sekuntia aiemmin raivasin ne pois kuvasta. Ihan toivotonta:D. Sohvapöytänä on se meillä jo yli 10 vuotta siellä sun täällä vähän tielläolevana ollut armeijan ylijäämävarastosta ostettu säilytysarkku. Alunperin maastonvihreän pinnan mies suti jo heti ostamisen jälkeen mustaksi. Arkku on tehty aivan ihanista jämäpaloista, on tosi rustiikkinen tapaus kyllä. Sisällä on lasten pelit, tosin eipä taida yhdessäkään olla kaikkia osasia enää tallessa. Kyllä nuo tenavat silti niillä leikit saavat aikaan, jos ei muuten niin heittelevät kaikki tilpehöörit pitkin kämppää! Tossa vasemmassa reunassa näkyy pieni pätkä hirveetä vaatekaapinrumilusta; katotaan josko se siitä lähtis ihan lähiaikoina;)

Mikä rauha; mies on isojen poikien kanssa lumihommissa( pakkasta -15C ja pyryttää...hrrr!) ja kuopus nukkuu päiväuniaan sohvalla...eipä ole näin hiljaista ollut meillä hetkeen. Koko huusholli on kuin pomminjäljiltä; saattaa olla että jo huomenna postailen aiheesta lisää:)

Jännitystä ilmassa...

Mä olen tehnyt kaupat erinäisistä jutuista ja nyt innosta puhkuen odottelenkin n iitä ihanuuksia saapuvaksi...Empä kerro mitä on tulossa;P

Tuntuu tuo ihanan keväisesti paistava aurinko virkistävän ja innostavan kaikenlaiseen kodin siistimiseen ja järkkäilyyn; kaikki tuntuu olevan niin nuhjuista ja liian talvista. Taidan kaivella mummun perintökipot kaapista ja istutella vaikka helmililjoja. Ihan vielä en aio laittaa kevätjuttuja, koitan odotella pääsiäiseen . Sillon juhlitaan Otson synttäreitäkin.

Viimisin uudistus meillä taisi tuo "kodinhoitohuoneen" fiksaus. Isoin puute tässä huushollissa on juuri tuon tilan totaalinen puuttuminen, ja olen kyllä todella kade niille, joilla sellainen on. Hätä keinot keksii, ja olenkin hyödyntänyt talomme älyttömimmät hukkaneliöt tähän tarkoitukseen. Nykyisen ruokahuoneemme nurkassa on kierroportaat, joiden alla on sellasta ihan mihinkään käyttöön sopimatonta tilaa. Siellä on nyt sitten ruokavieraita viihdyttämässä "kodinhoitohuoneeni", heh. Vihdoinkin mies sai naputeltua seinään nuo kaksi naulakkoa puolipitoisia vaatteita varten. Ne naulakot oli aikas löydöt mielestäni; maksoivat 12 euroa kappaleelta, kun jossakin olen törmänny samanlaisiin, mutta jopa lähes satasen hintaisiin "merkkituotteisiin". Huh.
Takaseinää vasten onkin tuunaamani silityslauta. Nitojalla kiinnitin tuon ruusu- kankaan ja saa olla aina esillä. Käyttöä silityslaudalla meillä ei juurikaan ole;)

Jännitystä on ilmassa tosiaan niiden uusien huonekalujen vuoksi, mutta nyt taitaa keittiömmekin saada vihdoin ne tapetit! Juhuuu! Kaverini lupasi ens viikolla tulla tapiseeraamaan. On tätä odotettukin:)