Tässä ylimmässä kuvassa näkyypi Ikean Ektorp- sohvaa arkikuosissaan, eli päälle on heitetty lakana suojaamaan. Shoppailin oikein Jeanne D' Arcilta nuo lakanat, kamalan hintaiset, mutta ah, niin ihanat! Niitä pestään viikoittain, aina jonkun tahmatassun jäljet löytyvät niistä. Seinä näyttää epätasaiselta, koska se on maalattu ristiinrastiin hoepan värisellä Taika- maalilla. Se ei vaan pääse oikeuksiinsa päiväsaikaan, vaan vaatii pienen hämärän ja tunnelmavalaistuksen.
Mies maalasi ihan peruskynttilä"kruunun" kiiltävän mustaksi ja laitoin muutaman Swarowski- kristallin siihen killumaan. Niitä haluaisin siihen vielä lisää, mutta pitää metsästellä oikeanlaisia. Jätettiin sähköjohto roikkumaan, jospa jonain päivänä jaksaisi sen maalata mustaksi ja lisätä jo lampusta löytyvää kettinkiä koristeeksi.
Ilmari siinä ihmettelee jotakin:) . Koska lapsiperheessä ollaan, leluja on siellä täällä, vaikka noin 2 sekuntia aiemmin raivasin ne pois kuvasta. Ihan toivotonta:D. Sohvapöytänä on se meillä jo yli 10 vuotta siellä sun täällä vähän tielläolevana ollut armeijan ylijäämävarastosta ostettu säilytysarkku. Alunperin maastonvihreän pinnan mies suti jo heti ostamisen jälkeen mustaksi. Arkku on tehty aivan ihanista jämäpaloista, on tosi rustiikkinen tapaus kyllä. Sisällä on lasten pelit, tosin eipä taida yhdessäkään olla kaikkia osasia enää tallessa. Kyllä nuo tenavat silti niillä leikit saavat aikaan, jos ei muuten niin heittelevät kaikki tilpehöörit pitkin kämppää! Tossa vasemmassa reunassa näkyy pieni pätkä hirveetä vaatekaapinrumilusta; katotaan josko se siitä lähtis ihan lähiaikoina;)
Mikä rauha; mies on isojen poikien kanssa lumihommissa( pakkasta -15C ja pyryttää...hrrr!) ja kuopus nukkuu päiväuniaan sohvalla...eipä ole näin hiljaista ollut meillä hetkeen. Koko huusholli on kuin pomminjäljiltä; saattaa olla että jo huomenna postailen aiheesta lisää:)
3 kommenttia:
Tuo lakana idea on kyllä hyvä!
Meillä on myös noita armeijan arkkuja. Kauniita ja käteviä. Vetävät sisäänsä mukavasti paljon kaikkea "ei niin kivaa" tavaraa. Niilolla on vain kauhea hinku lonksutella niitä lukkoja.Pelkäänpä, että jokukerta siellä on sormet välissä!
Lisää juttuja odotellaan!
onneks meillä ei kukaan ole vielä keksinyt jättää sormiaan sinne väliin, hui! tosin voi olla, että olen sen verran sinnikkäästi( lue: varsin kiukkuisenn sävyyn) asiasta varotellut pariin otteeseen, niin eivät kai uskalla pelata kannen kanssa.
Ryöstän sulta idean lampun maalaamisesta! Meillä on ihan samanlainen ja juurikin joku päivä kirosin mikolle että haluan tähän olohuoneeseen mustan kynttelikkö-kruunun mikä liekään. :D Ihanaa! Nyt mä voin käydä hakee tohon ruokapöydän päälle jonkun kivan uuden valaisimen. :)
Lähetä kommentti